Moi....

Se mun repsahdus jatkui...ja...jatkui....ja...jatkui.....

En ole käynyt vaa'alla, koska en uskalla rehellisesti sanoen. Nyt mietin, mitkä syyt ajoi mut tähän. A. Mulla ei siis nähtävästi ole tarpeeksi selkärankaa olla pussidieetillä. B. Mulla on alkamassa "kuukausittaiset", jonka takia on vaan pakko ahmia. C. En kestä kuulla, kun jotkut puhuu ruoasta? D. Elämäntilanteet-ja ihmissuhteet?

Oli miten oli. Me ollaan erilaisia kaikki ja yksi pärjää paremmin toisella metodilla ja toinen toisella. Itse näemmä kuulun siihen luuseri-luokkaan, joka ei kestä yhtään "kärsimystä". Ja luovuttaa heti. NO WAY. Mä en halua kuulua siihen kategoriaan. EN, EN, EN!!!

Luulen ja epäilen vahvasti, että juuri epäsäännölliset työvuorot (yö,ilta,aamu,ilta,aamu,yö) sekoittavat aika paljonkin tuota ruokarytmiä. Toiseksi, en syönyt viimisillä päivillä pusseja tietyn tunnein välein ja näin ollen nälkä ikäänkuin kasaantui. Ihmissuhteet myös olivat koetuksella. (Olen lohtu,suru,ilo-syöppäri). Ja kun minä ja miesystäväni molemmat teemme vuorotöitä ja vuorot menevät niin usein päällekkäin, niin silloin kun meillä on kahdenkeskistä laatuaikaa, haluamme ottaa siitä kaiken ilon irti. (Syömällä hyvin joko ravintolassa, tai kokkailemalla kotona). Ja juuri nuo "kuukausittaisia" edeltävät 1,5vkoa on aivan kamalia. Alkoholia en sentään ole juonut.  AINOA plussa-puoli!!! + se, että kalorit ovat pysyneet siellä 800 kcal/pv.

Nyt mulla alkaa taas pitkät vapaat ja olen menossa mutsin herkkupatojen äärille... Ei hyvä. Mutta kun tulen takaisin sieltä, aloitan nutrauksen uudestaan. Tai ainakin osanutrauksen ja lisään liikuntaa. Täytyy todella nostaa hattua V, sulle, että sä olet pystynyt noin pitkään elämään pusseilla!!  Olen NIIIIN kateellinen sun tahdonvoimalle!!!!!!