Kävin eilen aikani kuluksi selailemassa eri laihdutus blogeja täällä ja sainkin kuin sainkin aimo annoksen LISÄ MOTIVAATIOTA!

Esimerkkinä voisin sanoa Pusseilla pienemmäksi-blogi MOTIVOI mua todella paljon. Hän nimenomaan on näyttänyt ja kirjoittanut jokapäivä kuinka hän pystyy juomaan litkuja!  Toinen blogi kertoi hmm, 4-5 vkoa kestäneestä Nutrilett kuurista ja siinäkin hän oli saanut erittäin hyviä tuloksia. (Blogin nimeä en nyt muista), mutta löytyy kun viitsii hieman selailla). (viimeksihän taisin epäillä hieman koko touhua). Mutta pakko se on uskoa, kun itse näkee ja lukee toisen onnistumisesta, että juttu todella toimii! HIENOA!!! Samalla toisen onnistuminen antaa itselleenkin toivoa, että miksen minäkin siihen pystyisi kerta joku muukin siihen pystyy.

Siksi ajattelinkin, että kunhan saan ne Nutrilett pussit, niin aloitankin ne vasta sen meidän Pääsiäis reissun jälkeen. Ja kirjoitan samalla myös päivittäin tuntemuksia tänne. Sitten on koko huhti, touko ja kesäkuukin aikaa nutrailla, ennenkuin kesäloma alkaa.   Ajattelin aloittaa hieman iisimmin ja kokeilla ensin juoda viikon niitä...sitten toisen....sitten kolmannen.. jne. En siis lähde sellaiseen "12:n viikon kuurille" suoraan. Tietäen itseni.

Sitten painosta noin yleensä. Milloin aloin lihomaan.

Olin täysin normaali vartaloinen, sutjakkakin vielä 18-vuotiaana. Tarkalleen ottaen painoni taisi olla silloin parhaimmillaan 55kg! Mutta täysi-ikäiseksi tullessani ja baareihin päästyäni, muutamat drinkit ja hieman enemmänkin nauttineena painoni nousi lyhyessä ajassa paljon.

Itseasiassa homma meni näin, talvella (joulu-tammikuussa)  jalkaani menivät ihan kevyesti vielä eräät saapikkaat. Ja sitten pääsiäisen tienoilla (huhtikuun alku), saapikkaat menivät vielä, mutta vetoketjun kanssa oli ongelmia... En edes tajunnut sitä silloin, että olin lihonut, kun en käynyt vaa'alla silloin. Ja kukaan ei ollut sanonut minulle siitä. Toiseksi huomasin, että paidan hihat tuntuivat kiristävän käsivarsista, silloinkaan en tajunnut. Luulin, että paita kutistunut pesussa. Kunnes sitten kesällä, ollessani lähemmäs 19-vuotias kävin vaa'alla kaverin luona. 70kg! (Olin siis tuolloin jo ylipainoinen BMI:n mukaan).

En ollut uskoa silmiäni. Mutta, nuori kun olin ja huoleton, ajattelin, että eihän se nyt paljoa ole ja onhan se ihan helppo saada pois... (Niinpä niin. Niin helppoa oli saada se pois, että vieläkin olen samassa pisteessä saamassa niitä pois..).

Talvi tuli taas ja paino oli vaan noussut. (80kg) Kukaan ystävistäni ei sanonut minulle mitään, sukulaisista äiti huomautti ystävällisesti, että mitä on käynyt. Suurimmillani olen painanut muistaakseni 93kg. (Eikä siis ole paljosta nyttenkään pois, tällä hetkellä 90).

 Mutta menin tosiaan kesätöihin tehtaaseen ja siellä kovalla työllä ja "liikunnalla" ja ruoan vähentämisellä sain painoni putoamaan parissa kuukaudessa n.7kg. (86kg). Josta sitten sain vielä myöhemmin itse pudotettua 4-5kg kovalla työllä. Ja pitkällä aikavälillä. (81-82kg). 

Nyt taas olen saanut itseni paisutettua kuin pullataikina melkein lähtöpisteeseen. 'Kele!!! Ja mistä syystä. Noh, punaviinistä, juustoista, roskaruosta ja..ja..ja..ja.. listaa voisi jatkaa loputtomiin. 

Syy miksi haluan laihtua ja saada itseni normaalikokoiseksi on ne, että haluan näyttää hyvältä kun menen joskus naimisiin ja mahtua juuri sopivaan ja ihanaan hääpuukuun ja se, että kun tulen raskaaksi, niin pudotettavaa ei olisi niin paljon. Tällä hetkellä en edes uskalla ajatella lasten hommaamista, koska lihoisin entisestään ja lapsen saatuani olisin kuin joku väsähtähtänyt emävalas. EI KIITOS. Pakko siis alkaa tekemään jotain ja nopeasti!