Siis siihen, kun nutraus alkaa. Alkaa jännittämään pikkuhiljaa ja koetus osoittautuu jo nyt vaativaksi operaatioksi. Mutta jostain syystä mulla on tunne, että onnistun. Ja toivon todella, että onnistun. En halua joutua pettymään itseeni taas sen tuhannen kerran. Ja haluan näyttää muille, että mä PYSTYN siihen! Ja näyttää itselleni myös. Ja se on kaikkein suurin motivaation nostattaja. Itselleen näyttäminen, vakuuttaminen.

Odotan jo innolla ja toisaalta kauhulla alkua . Tiedän, että mielihaluja tulee olemaan paljon ja varsinkin kun aikaisempi elämäntyyli on ollut hyvinkin kulinaristisia nautintoja täynnä. Mutta, siitä elämäntyylistä on myös muistutuksia vyötäröllä, reisissä, lantiolla, käsivarsissa...... ja naamassa! Ja juuri kuulin, että ihania, jopa +14 asteisia aurinkoisia päiviä luvataan Pääsiäisen jälkeen, joten aloitusajankohta on mitä parhain --> Lenkkejä, lenkkejä!